Klikkaappa kuvaa niin tiedät paremmin. Linkki vie Keoston sivulle Pelon vastaisesta päivästä.

Tässä myös linkki ihmisoikeusjärjestö Amnesty Suomen sivuille, missä esitellään vuosiraportin 2007 sisältöä. Pelko on siinäkin keskeisessä osassa.

Itselleni pelon politiikka näkyy meidän potentiaalisten uhrien hallitsemisena. Kun viisi vuotta sitten omin voimin etsin työ- ja asuinpaikan ulkomailta ja omilla rahoillani hankin passit ja lentoliput, en saanut vanhemmiltani kiitosta. Kunniakseni pidettiin perhekokous, jossa minulle kerrottiin, että päädyn todennäköisesti ihmiskaupan uhriksi, kuolemaan, huumeriippuvaiseksi, yksinäiseksi poloksi pahaan maailmaan - kiteytettynä kuseen. Kohdemaa tuolla viiden kuukauden pituisella pestillä oli Iso-Britannia, jossa isosiskonikin tuolloin asui.

Otin epäilyt henkilökohtaisena loukkauksena; vanhempani eivät usko minuun sen vertaa, että uskaltaisivat luottaa kykyyni järjestää omat asiani. Ja tällä kertaa olin sentään menossa palkkatyöhön, tiettyyn osoitteeseen, tiettyjen ihmisten luo. Mitähän he olisivat tehneet, jos olisin yllättäen päättänyt  vain lähteä ja kierrellä vähän mualimoo? Haudanneet elävältä peräkammarin tytöksi, veikkaisin.

Mikä maailmassa pelottaa? Rikollisuus? Väkivalta? Huumeet? Ihmiskauppa? Silti kaikkialla maailmassa eletään arkipäiväistä elämää. Mihinkään edellämainittuun en matkallani törmännyt edes ohimennen, vaikka sitä niin etukäteen pelättiin ja siitä peloteltiin. Englantilaiset olivat ystävällisiä ja auttoivat minut monta kertaa pois pulasta, kun vain uskaltauduin kysymään apua. He päästivät minut kotiinsa asumaan, vahtimaan lapsiaan ja laittamaan ruokaansa. Sain matkalla uusia ystäviä. Näin siskoani pitkästä aikaa. Minulla oli ihan mielettömän hauskaa.

Pelko pitää ihmiset kotona. Pelko tukkii suut, silmät ja korvat. Pelko saa ihmiset takertumaan ajantappokone televisioon, joka pelottelee lisää. Pelko saa pysymään oravanpyörässä - ei vain fyysisen uhan pelko, vaan köyhyyden pelko. On olemassa ihmisryhmiä, joita pelätään. Osa näistä ryhmittelyistä perustuu ulkoiseen olemukseen, osa varallisuuteen, ammattiin, henkilön alkuperämaahan tai harrastuksiin. Erilaisuus pelottaa, mutta kunnon perusteluja pelolle ei osata antaa.

Pelko saa vihaiseksi. Tuolla matkallani törmäsin hyvien tapausten lisäki itseeni kohdistuneeseen pelkoon. Ulkomaalaisena kohtasin jonkin verran ennakkoluuloja. Minua luultiin ranskalaiseksi, mutta kun sanoin tulevani Suomesta, ihmiset hiljenivät. Suomi oli tuntematon, pelottava, kaukana. Ja idässä. Pakkohan minussa on jotain mätää olla, kun tulen idästä. Joillakin teoillani vedin liikaa huomiota puoleeni ja ihmiset kavahtivat. Poikkesin normista. Koskaan en halunnut mitään pahaa kellekään, ja silti minua katsottiin kuin pommia, joka voi räjähtää silmille millä hetkellä tahansa. Korni vertaus, tiedän. Mutta ajatelkaa tätä: täällä Suomemme maassa vanhempani pelkäävät englantilaisia ja varoittelevat minua heistä, ja Englantimme maassa englantilaiset pelkäävät minua ja vanhempiani. - BÖÖ!

Miksi meitä pelotellaan? Kuka meitä pelottelee? Miksi meille ei kerrota kivoja uutisia? Miksi emme juttele naapurille? Miksi pelkäämme? Näitä kysymyksiä jään pohtimaan ja odottelemaan Pelon vastaista päivää (innolla!).